Ruotsin joukkue on NHL-tasoa. Jotkut tyypit Suomen joukkueesta sm-liigasta. Sama se nyt on, se on ollutta ja mennyttä.
Olen tässä kevään mittaan seurannut tuota jääkiekko-kamppailua. Jännittäväähän se on. Jos Suomi voittaisi mm-kultaa niin se ei minulle merkitsisi oikeastaan muuta kuin bilettämistä Helsingissä. Jota teen muutenkin, vaikka Suomi ei olisi maailmanmestari.
Ottelu alkoi kuitenkin tänään ottaa mua päähän. Ajattelin, että Suomen huono maalitilanne johtui siitä että katsoin ottelua ilman silmälaseja. No kävin hakemassa rillit. Siinä vaiheessa Ruotsi teki toisen maalin. Sitten ajattelin, että Suomen huono menestys saattoikin johtua siitä että ylipäätään seurasin ottelua. Aloin siis katselemaan ikkunasta puussa istuvaa varista, joka tiputteli lehtiä pihalla istuneen naapurin kissan päälle. Se oli paljon mielenkiintoisempaa. Kun viimeistä erää oli jäljellä kymmenen minuuttia, luovuin jo toivosta. Lopetin ottelun tsiigaamisen kokonaan ja hain kameran ja kuvasin sitä varista. Ottelua oli lopulta jäljellä viisi minuuttia, Ruotsi johti Suomea lukemilla 2-0 ja se variskin lensi pois. Paskaa. Sain sentään yhden kuvan.
Sitten typerän ottelun jälkeen menin ihanaan saunaan ja söin ihanaa iltapalaa ja join, aah, niin ihanan raikasta jaffaa. Nyt rakkaani lueskelee netistä otsikoita, kuinka ruotsalainen lehdistö ilkkuu Suomea. Ja nyt kun olen taas selostanut päiväni kulun tänne nettipäiväkirjaan, alan tuttuun tapaan katsomaan Avaraa Luontoa ja nukkumaan. Heippa ja hyvää yötä. Ei tule leijonabileitä Helsinkiin, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti